Saara Pääjärvi esitteli maanantaina luennollaan (Johdatus pienten lasten mediakasvatukseen) Suonisen (2007) tutkimuksen tuloksia siitä, miten mediakasvatusta toteutetaan päiväkodeissa ja eskareissa. Siinä oli paljon ennalta arvattavaa sisältöä, mutta kyllä jäi hämmästyttämään seuraavat:
- harvemmassa kuin joka viidennessä kunnassa on mediakasvatuksen suunnitelma
- ryhmätasolla suunnitelma löytyy joka 10. paikassa
- mediakasvatussuunnitelma on otettu esille alle puolessa ryhmistä
- lasten ottaminen mukaan mediaesitysten tekemiseen on todella harvinaista (tämä siitäkin huolimatta, että lapsille tekeminen on luontainen tapa oppia)
- 30% (todennäköisesti luku on suurempi, koska tähän tutkimukseen luultavimmin ovat vastanneet mediakasvatukseen vähintään suopeasti suhtautuvat) lastentarhanopettajista ei pidä mediakasvatusta ollenkaan tärkeänä - päiväkoti halutaan nähdä mediavapaana ympäristönä
Mediakasvatussuunnitelmien puute kuntatasolla johtaa suoraan siihen, ettei mediakasvatussuunnitelmia tehdä myöskään päiväkotitasolla. Kun suunnitelmat ja toteutuspakko puuttuvat, mediakasvatussuunnitelmien tekeminen jää. Mediakasvatuksen opetus jää yksittäisten innostuneiden henkilöiden varaan.
Ai niin, päiväkotihan olikin sitä mediavapaata aluetta. Lapset leikkivät salattuja elämiä disneylelujen keskellä printtivaatteet päällään.
Kyä näino!
Olen tänään pitänyt mediapäiväkirjaa. Seuraavasta blogikirjoituksesta sitten nähdään, kuinka kohtuullista mediakäyttöni on :) Katson tuskin koskaan telkkaria ja radiotakin kuuntelen vain autossa (ja ruotsin tehtäviä tehdessäni...). Jännittää ihan!

Juu ei taida löytyä mediavapaata aluetta edes päiväkodista. :-D Kiinnostava tutkimus toi.
VastaaPoista