Korkeakoulujen naisistumisesta

Aamulehden jossakin kolumnissa päiviteltiin korkeakoulujen naisistumista. Mainittu asiantila nähtiin tietysti negatiivisena ja miehiä sortavana. Kirjoittaja paikansi kehityksen alkaneen lukioista 1980-luvulta. Syynä oli tietysti se, että peruskoulujärjestelmämme suosii tyttöjä ja sorsii poikia.

Luurataanpa vähän lähimenneisyyteen. 70-luvulla Suomessa tehtiin peruskoulu-uudistus. Se tarkoitti siirtymistä yhdeksänvuotiseen oppivelvollisuuteen (maksuttomaan), joka koski kaikkia. Ennen peruskoulu-uudistusta oli koulupolusta pakollista vain kuusivuotinen kansakoulu. Jos mieli korkeampaa sivistystä, piti kilvoitella pääsystä maksulliseen oppikouluun. Tiedätte varmaan, mihin tämä johti? No siihen, että ei köyhän kakara mihinkään oppikouluun mennyt. Vaikka olisi ollut älliä ja rahaakin, järjestelmä piti huolen siitä, että sosioekonomiselta taustaltaan soveliaat henkilöt valikoituvat oppikoulun kävijöiksi. Sellainen kutina minulla on, että vähemmän sinne oppikouluun hameväkeä päätyi, syystä tai toisesta. Sitten tuli peruskoulu-uudistus, joka velvoitti kaikki lapset, niin köyhän kakarat, tytöt kuin paremman väen jälkikasvun yhtä lailla käymään ripirinnan samoja kouluja. Tämä koulutuspoliittinen ratkaisu näkyi luonnollisesti muillakin koulutuksen portailla.

Koska tunnen monia motivoituneita ja koulussa menestyneitä poikaihmisiä, en voi millään käsittää sitä ikuista argumenttia siitä, että peruskoulu jotenkin sorsii poikia. Tätä asiaa on varmasti tutkittu ja tulokset on epäilemättä otettu onkeen opettajankoulutuksessa, etenkin jos on ilmennyt, että jokin rakenteellinen tai muu seikka tosiaan estää poikien oppimista. Mikä sitten ikinä voisikin olla sellainen asianhaara, joka nimenomaisesti tukee tyttöjen ja estää poikien oppimisprosesseja.

Opettajankoulutuksessa on minun mielestäni sellainen vika, että sinne valikoituu tietynlaisia ihmisiä. Anteeksi kärjistykseni, mutta opettajaopiskelijoiden enemmistö on ulospäinsuuntautuneita kympin tyttöjä. Opiskelijoiden valintaprosessia uudistettiin muutama vuosi sitten (VAKAVA-hanke). Uudistuksen taustalla oli varmasti monia syitä, mutta kaksi äkkiä mieleen tulevaa olivat 1) kustannustehokas tapa seuloa motivoituneita ehdokkaita suuresta hakijajoukosta ja 2) poikien koulutukseen pääsyn helpottaminen. VAKAVA ei ole onnistunut hyvin tavoitteissaan ja nyt kasvatustieteellisiä koulutusyksiköitä on irrottautunut siitä. Opettajankoulutusyksiköissä VAKAVA-kokeen lisäksi on pidetty soveltuvuuskokeita. Itselläni on kokemusta vain yhdestä, jossa hakijaa arvioitiin ryhmän jäsenenä ja yksilönä valintalautakunnan toimesta. Jos poika onnistuu pääsemään soveltuvuuskokeisiin saakka, hän saa tyttöä paremmat pisteet soveltuvuudesta. Voisin kuvitella, että hitaastilämpiävät tai ujot henkilöt eivät tulleet tälläkään kertaa valituiksi.

Jaa että mitä väliä? Kivahan se on kun opettaja on ulospäinsuuntautunut ja aktiivinen? No, kertokaapas sitten, että miten tämä ulospäinsuuntautunut kympin tyttö (tai kympin poika, for that matter) voi ikinä ymmärtää sitä epämotivoitunutta ei-kiinnosta-paskaakaan -poikaa(tyttöä), joka saattaa lisäksi vielä häiriköidä ja haistatella? Meillä ihmisillä on taipumus pitää samanlaisista ihmisistä kuin itse olemme. Lisäksi tutkimusten mukaan opettajat eivät opettajaksi valmistuttuaan toimi kuten heitä on opetettu opettajankoulutuksessa vaan kuten heitä itseään on opetettu koulussa. Kiliseekö jo kellot? Eli ihminen, jolla ei ikinä ole ollut pienintäkään vaikeutta missään oppiaineessa koulussa, "opettaa" koululaisia niin kuin häntä on opetettu. Sehän taas sopii täydellisesti siellä luokassa istuvalle kympin tytölle/pojalle, mutta ei sitten juuri muille. Olisipa mukava tietää, moniko käytöshäiriö selviäisi sillä, että lapsi saisi sellaista opetusta, jota oppiakseen tarvitsisi. Eräs opettajankouluttaja mainitsi, että suomalainen opettaja jaksaa odottaa oppilaan vastauksen alkamista (siis hetkeä, että oppilas alkaa tuottaa vastausta) 2 sekuntia. Nauraisin, ellen melkein itkisi.

Kerran keskustelin erään opettajaystäväni kanssa inklusiivisesta peruskoulusta. Hän nimenomaan esitti, että käytöshäiriöiden taustalla ovat luultavasti oppimisvaikeudet. Ehdotin hänelle, että mitäs jos valittaisiin sellaisia menetelmiä, jotka sopisivat kaikille (moniaistisuus, monikanavaisuus). Hän aivan pöyristyi ja kysyi minulta, kuinka kauan kuvittelisin "normaalien" oppilaiden sitä kuuntelevan. Kysymys oli retorinen eikä keskustelu siitä enää jatkunut, koska eksyimme muihin aiheisiin. Joka tapauksessa olen sitä mieltä (perustuen keskusteluihin parin erityislastentarhanopettajan kanssa), että menetelmät, jotka sopivat oppimisvaikeuksista kärsiville, sopisivat kyllä muillekin. Erään tutkimuksen mukaan kaikkien lasten oppimistulokset paranivat, kun opettajan ääni saatiin kuulumaan kaikille. Hämmästyttävää -.-

Tiesittekö muuten, että peruskoulu-uudistusta yritettiin torpata samoin argumentein kuin inklusiivista peruskoulua? Että ikäluokan kaikkien lasten opettaminen yhdessä huonontaa oppimistuloksia, aiheuttaa opettajalle lisätyötä ja uupumista, estää "normaalien" (ja peruskoulu-uudistusaikoina "parempien") lasten oppimista, lisää kiusaamista jne. Ja maksaa tietysti vielä ihan pohjattomasti.

Kaikista peloista ja uhkakuvista huolimatta Suomi nousikin taantumuksellisuudesta tasa-arvoiseksi ja osaavaksi yhteiskunnaksi. Btw, Suomen hyvä menestys PISA-testeissä ei selity Suomen parhaimpien oppilaiden tulosten vuoksi (suomalaiset huiput ovat yhtä hyviä kuin muiden maiden parhaat - eivät sen parempia) vaan niiden heikoimpien menestyksen vuoksi (Suomen heikoimmat eivät ole yhtä heikkoja kuin muissa maissa). Repikää siitä :) Viimeisimmässä PISAssa suomalaiset olivat vähän pudonneet Aasian kaupunkivaltioiden rynnistettyä framille, mutta hyvin menee yhtä kaikki. Tosin lukutaito oli - etenkin pojilla - huonontunut. Tästä on tietenkin syytä olla huolissaan, mutta toivottavasti tästäkin ei tule vastakkainasettelua tyttöjen ja poikien välille. Paradoksi kun on se, että pojilta vaaditaan koulussa aina vähemmän kuin tytöiltä, mutta sitten toisaalta ihmetellään niitä heikompia tuloksia. Ja yleistäminen on tietenkin turhaa, kun kyllä siellä koulussa on niitä hyvin pärjääviä, fiksuja ja osaavia poikiakin.

Jätetään se sukupuolikortti sinne takataskuun ja mennään inklusiivisen koulun myötä siihen, että hyväksytään toistemme erilaisuus ja parhaamme mukaan poistetaan esteet oppimisen tieltä - kaikki olemme erilaisia ja opimme eri tavalla! Suomalainen opettaja on huipputyyppi, jonka pedagogiset taidot riittävät ihan kaikkien lasten opettamiseen, ei vain niiden kympin tyttöjen ja poikien. Jee!