Propagandasta!

Olen viime aikoina lueskellut muuannen Juha Suorannan teosta Kasvatus mediakulttuurissa. Se on ihan huippu, joten suosittelen lämpimästi kaikille :) Ja kannattaa osallistua mediakasvatuksen P2 -jaksolle myös, mainittu kirjailija on sen toinen juontaja. Juontaja? No kyllä! Luennot ovat opiskelijaa aktivoivia, vanhaa kunnon behavioristista otetta välttäviä ja omaa ajattelua herätteleviä. Ekalla luennolla päästiin ihan perimmäisiin kysymyksiin eli siihen, että mitä on totuus? Onko objektiivista todellisuutta? Suoranta&Vaden välttävät perinteistä luennointia ja pitäytyvät dialogissa - ja myös haastavat toisiaan tyyliin "niin mitä sää oikein tarkotit tolla...?". Erittäin viihdyttävääkin (no, ainakin silloin tällöin ;).

No juu, nyt ei ollut siis tarkoitus laulaa mitään mainosjingleä jostain opintojaksosta, vaan tuoda vähän esiin, mitä se Suoranta on sinne kirjaansa laittanut. Nostan siis esille erään asian, jonka varmaan kaikki muut ovat tajunneet ilman Suorantaakin, mutta minä tarvitsin vähän johtotähteä oppaakseni ;)

Olette varmasti monestikin tulleet ajatelleeksi, että asiat, jotka tulevat yleiseen tietoon (eli joukkoviestinten välityksellä), ovat jonkun valikoimia. Luultavasti ne ovat - ainakin huolella toimitetun aineiston kohdalla (haluan näin ainakin uskoa) - totta, mutta eivät välttämättä koko totuus. Ja mikä on totuus, anyway? Suoranta esittelee kirjassaan kolme propagandan lajia: mustan, harmaan ja valkoisen.

Musta propaganda on juuri sitä, mitä siitä ensimmäisenä tulee mieleen: se on suoranaista valehtelua, perustuu tunteisiin vaikuttamiseen ja viestintämonopoliin. Tarkoituksena on muokata käsityksiä ja ohjailla käyttäytymistä. Tyypillistä totalitaarisissa yhteiskunnissa.

Harmaa propaganda on sitä, että levitetään epätäsmällistä ja vaikeasti varmennettavaa tietoa. Vaikkei se ehkä ihan tähän määritelmään Suorannan mukaan menisi, minun mielestäni lähes kaikki joukkotiedotus on ollut ja on varmaan nykyäänkin tätä. Miten 1970-luvulla kukaan pystyi varmentamaan yhtään mitään tietoja esimerkiksi asioista, joista luki lehdistä? Nykyään tietoa on saatavilla suunnilleen joka asiasta ja niin paljon, ettei se tiedon varmentaminen sen helpompaa taida nykyäänkään olla.

Valkoinen propaganda on luotettavien ja totuudellisten tietojen antamista. Esimerkiksi Suoranta on ottanut koulujen oppikirjat, joihin on valikoitu kulttuurin merkittävinä totuuksina pidettyjä asioita. Kuullostaa harmittomalta, vai mitä? Entäs kun lisään tähän vielä, edelleen Suorantaa lainaten, että valkoista propagandaa voi pitää keskeisenä ideologisen valtiokoneiston toiminnassa. Tässä valossa ei tosiaan liene sattumaa, että veristen vallankumousten sattuessa ensimmäisenä pää on pölkyllä establishmentilla - ja opettajilla! (Tämä viikon motivoinniksi meille opettajaopiskelijoille!)

Ei tarvitse mennä kovin pitkää aikaa taaksepäin, kun Neuvostoliitto oli ystävä eikä melkein miehittäjä. Minäkin olen kulkenut peruskoulutaipaleeni lähes kokonaan aikana, jolloin Neuvostoliitto vielä oli. Ja olen muuten opiskellut A-kielenäni venäjää. Miettikääpä sitä. Virallisessa puheessa ei Neuvostoliittoa arvosteltu. Jos tulee mieleen, että silloin ajat olivat toiset ja sympatiat ymmärrettäviä, niin muistetaanpas sekin, että juuri tätä hetkeä on lähes mahdotonta arvioida nyt. Kun kolmenkymmenen vuoden päästä katsellaan peruutuspeiliin, on suorastaan todennäköistä, että silloin vuonna 2009 oltiin uskomattoman typerällä tavalla rähmällään vaikkapa uusliberalismin tai markkinatalouden suuntaan.

Vai häh?! :)

P.S. Voisikohan ihmisten väliseen tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen perustuva ja sitä toteuttava maailma olla mahdollinen? Siis oikeesti?