>:Z

Luin viikonloppuna hartaudella Aamulehteä (niin, sitä mediaa, jonka päätoimittaja ei ole ihan presiis perillä maailman menosta). Sunnuntaivieras-palstalle oli kirjoittanut tällä kertaa kustannustoimittaja Lotta Sonninen. Lottaa on alkanut totisesti kiukuttaa, kun ihmiset kirjoittelevat maileihin, tekstareihin ja – voi elämän kevät – myös paperikirjeisiinsä hymiöitä :O Lotan mielestä ongelma on se, että kyllä ennenkin on saatu viesti menemään perille ihan vain tekstinä, se ei ole tarvinnut mitään lukuohjetta (siis hymiötä). Jos viesti ei mene perille tarkoitetun muotoisena, siinä tekstissä on jotain vikaa.

Kuten tiedämme, kaikkea uutta vastustetaan. Minä vastustan, sinä vastustat, hän vastustaa. Se on kerta kaikkiaan ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus. Why fix it if it’s not broken? Mutta ajatellaanpas näitä mainittuja hymiöitä: mitä ihmeen väliä sillä on, että tekstin perässä on viittaus tunnetilaan, jonka vallassa kirjoittaja on tai epäilee lukijan olevan? Loukkaako se jotenkin meitä fiksumpia lukijoita ;D, jotka osaisimme takuulla päätellä aivan itsekin, millä tavalla mihinkin tekstiin tulisi suhtautua? Rajoittaako se hymiö meitä jotenkin? Eikö se päinvastoin ole parempi, että saamme tiedon siitä, mitä kirjoittaja on ajatellut tuottaessaan ajatuksiaan kirjalliseen muotoon? Totuushan on se, että usein viesti, on se sitten tekstiä tai puhetta, muuttuu matkan varrella (tästä lisää esim. Fiske, J. 1992. Merkkien kieli). Kun keskustelen jonkun kanssa kasvotusten, pystyn hänen eleistään ja ilmeistään päättelemään, miten viestin sisältöä pitäisi tulkita, mutta silti voin käsittää sen eri tavalla kuin henkilö sen tarkoitti. Ja kaikki ovat varmasti ainakin joskus törmänneet sellaiseen mailiin tai tekstariin, jossa viestin on tulkinnut väärin ja siitä on tullut kalabaliikki. Kaikki luonnollisesti tulkitsemme viestintää ja tulkintaamme ohjaa koko aikaisempi eletty elämä. Me suomalaiset, koska elämme keskenämme suunnilleen samanlaista elämää, ymmärrämme samanikäisiä toisiamme varmasti suhteellisen hyvin, mutta ongelmia alkaa tulla jo eri-ikäisten suomalaisten kanssa. Saatikka kun kyseessä on vaikkapa ruotsalainen. Tai kiinalainen. Tätä ongelmaa ei tietysti muutamalla hymiöllä poisteta, mutta mikseivät ne voisi olla epävirallisessa kirjallisessa viestinnässä apuna?

Lotta, minusta sinä teet nyt kärpäsestä härkäsen. Hymiöitä suurempana uhkana kauniille kielellemme pitäisin sitä, että tekstari-/irkkikieli tunkee puheeseen sellaisenaan.

LOL sille! ;D